Screentimen uhrit: Queenie Goldstein

Melek Ozcelik
TekniikkaElokuvatPop kulttuuri

Paljon on puhuttu Queenie Goldsteinin järkyttävästä loikkauksesta konna Gellert Grindelwaldin puolelle elokuvassa Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald. Henkilökohtaisesti pidin vahvasti tätä teoriaa ensimmäisen elokuvan päätyttyä. Grindelwaldin luonnehdinnan ja kaiken, mitä hän sanoi ensimmäisen elokuvan lopussa, mukaan; se oli vain minusta järkevää. Ja elokuvan synopsiksen julkaiseminen vain vahvisti epäilykseni. Linja …rakkauden ja uskollisuuden linjat testataan… on kuollut lahja.



Joten kun näin Queenien kerääntyvän Grindelwaldin puolelle, en ollut vähääkään yllättynyt. Se vaikutti juonen ja luonteen luonnolliselta kehitykseltä. Mutta ymmärrän, miksi Queenie Goldsteinin valinnat saattoivat tuntua ärsyttäviltä joillekin ihmisille. Ajatus konnan ideologian huijaamisesta pääsankarista on vakuuttava. Mutta kun otetaan huomioon, kuinka monta alajuontia elokuva jongleeraa, ei ole yllätys, että Rowlingin käsikirjoituksen hienommat elementit katosivat käännöksessä.



Lue myös: Näkyykö Voldemort Fantastic Beastsissa?

Kuningatar Goldstein

Leikkuulattialla

Esimerkiksi, kokonaisia ​​kohtauksia kuvattiin Queenie Goldsteinin ja Grindelwaldin kanssa pariisilaisissa puutarhoissa, joissa konna vakuuttaa hänet suunnitelmistaan. Nämä hienommat yksityiskohdat ja ylimääräinen näyttöaika olisivat epäilemättä tehneet Queenie Goldsteinin hahmokehityksestä paljon rikkaamman. On sääli, että nämä kohtaukset leikattiin tahdistettaviksi.



Elokuvan ongelma on, että tämä on käsikirjoitus, jota on vaikea mukauttaa. Rowlingin ideat olisivat olleet uskomattomia 800-sivuiselle romaanille, mutta älä käännä yhtä hyvin näytöllä. Kyse ei ole siitä, että hän olisi huono käsikirjoittaja, vaan hän vain pureskeli enemmän kuin jaksaa pureskella. Lisäksi tosiasia on, että joskus ideat hylätään ja päätyvät lattialle.

Kaikesta elokuvaa ympäröivästä kiistasta huolimatta suuri osa siitä tuntui minusta liioitellulta. Toki elokuvan kertomus tuntui ehdottomasti sotkuiselta, mutta se ei ollut lähelläkään sitä katastrofia, jonka kaikki sen esittivät. Kunpa elokuvakriitikot olisivat voineet varata tuon vihan jollekin ansaitsevammalle…

Jaa: